Kurssi tuntui alkuun ahdistavalta, vaikealta ja turhalta. Oma mielenkiinto aihetta kohtaan oli täysin nollissa, mutta vaikeuksien kautta voittoon ja tehtävät saatiin suoritettua ajallaan. En halua kuulostaa ihan kamalalta, mutta tuntuu, etten oppinut kurssilla juuri mitään uutta. Olisin tulevana opettajana toivonut enemmän neuvoja hyödyntää mediaa tulevaisuuden opetustyössä kuin väen vängällä vääntää omia pohdintojani nettiin, aiheesta joista tuntui ettei ollut juurikaan sanottavaa. Totta kai asioiden pohtiminen on ensimmäinen askel, kohti käytäntöä, mutta olisin silti kaivannut käytännönläheisempiä aiheita. Verkkoryhmässä toimiminen oli lähinnä pakollisten asioiden suorittamista eikä siitä saanut juuri mitään irti. Ryhmätöitten tekeminen oli myös vaikeaa ja ainakin minusta tuntui, että tämäntyyppisessä ryhmätyössä ryhmä jakautuu vapaamatkustajiin, pakollisten tehtävien suorittajiin ja niihin, jotka tekivät aloitteet ja päätökset. Työmäärä ei siis jakautunut tasaisesti ja ainakaan itse en kokenut edes tekeväni ryhmätyötä, vaan että olimme yksilöitä samalla nettialustalla, johon jokainen lisäsi oman osansa ja kokonaisuus oli yksittäisten mielipiteiden sekamelska. Itse en käyttäisi kyseistä opiskelutapaa tulevaisuudessa itse tai oppilaideni kanssa. En oikein keksi mitään, mitä voisin kurssilta hyödyntää tulevissa opinnoissani. No ehkä opin käyttämään moodlea hieman paremmin.

Luin Jonna Leinosen blogitekstin "Sosiaalinen media ja opiskelu-Koukussa oppimiseen". Itselleni heräsi lähinnä ajatuksia omasta "sosiaaliseen koukkuun" jäämisestäni. Vaikken muuten tykkää koneella puuhata, tulee facebookkia ja instagrammia selattua puhelimella sitäkin enemmän. Olen huomannut, että jos on vähänkin tylsää tai odottelua tulee molempia selattua, vaikka sen juuri olisi selannut. Ajatuksena, että jos sinne kuitenkin olisi ilmestynyt jotain uutta. En kuitenkaan ole mielestäni liian koukussa, sillä en esimerkiksi ala selata puhelintani, silloin kuin olen ystävien seurassa. Mielestäni se on epäkohteliasta ja mielestäni silloin kuuluu keskittyä oikeaan vuorovaikutukseen. 

Jaa että mediasta pitäisi höpistä. Taitaakin olla ainoa aihe, josta tuntuu ettei olisi mitään sanottavaa. Kaippa se jo osittain kertoo suhteestani mediaan. Tietysti tavallisen nykynuoren tavoin myös minulta löytyy facebook ja instagram, joita päivittelen melko laiskasti. Ja toki joudun tekemään suurimman osan kouluhommista tietokoneella, mutta siihen se vähän jääkin. En ole koskaan ollut kiinnostunut mistään peleistä, sivustoista tai blogeista. Voi osittain johtua siitä, ettei urheiluharrastusten takia ole jäänyt niin paljon sitä ylimääräistä aikaa, jota "tuhlata" netissä pyörimiseen. 

En ole koskaan oikein myöskään ymmärtänyt ihmisiä, joiden lähestulkoon koko elämä on netissä. Tämähän on helkkarin tylsää XD Melkein ärsyttää aina kun saamme koulustakin tehtäviä, jotka pitää lukea netistä ja jtn pitää etsiä netistä ja sitten tehdä tätä ja tota koneella. Itse tykkään konkreettisemmasta työskentelystä. Kaipaan niitä paperisia ohjeita ja vihkoja joihin tehdä tehtäviä ja muistiinpanoja. No maailma menee eteenpäi, että kai minunkin sitten pitäisi.

En ole koskaan suorittanut koulussakaan kuin pakolliset ATK-opinnot, joten tänä syksynä päätin, että nyt perehdyn näihin kammottaviin koneasioihin oikein kunnolla ja ilmottauduin yliopiston kahden viikon intensiivikurssille. Kurssi oli minulle yht tuskaa! Tehtävät olivat vaikeita ja suurin osa tuntui turhilta. Muutamia ihan hyödyllisiä juttuja jai mieleen, mutta suurin osa oli liian hienoa hifistelyä, että ne unohtuivat sitten samantien kun ei niitä osannut hyödyntää normaalissa koneen käytössään. 

Tulevaisuuden opettajan työssäni yritän hyödyntää mediaa oppilaiden kanssa jonkin verran, mutta minusta tärkeämpää on henkilökohtainen avustus ja ohjeistus. Haluan myös opettaa lapset oikeasti toimimaan sosiaalisissa ryhmissä eikä vain netin kautta, mikä on tunnetusti vaarallisen helppoa. Kuka vain voi olla kuka vain ja sanoa mitä tahtoo. Netissä ei tarvitse ajatella tai seistä sanojensa takana. Ne ovat kuitenkin edelleen taitoja, joita oppilaat tulevat tarvitsemaan myöhemmin elämässään.